Alustus kasvisruokapäivästä

Jussi Haverinen kävi hyökyaallon tapahtumassa Sunnuntaina 14.3 pitämässä yhtenä puhujista (Jukka Lassila Luomuliitosta oli toinen) alustuksen kasvisruokapäivästä ja osallistui sen jälkeen keskusteluun.

Alla alustus:

Kunnallinen kasvisruokapäivä on loistava esimerkki paikallisesta ekologisesta vaikuttamisesta nykyisten kunnallisten kanavien kautta. Sen sijaan että koitettaisiin vaikuttaa valtioon tai EU:n liittovaltioon, käytetään paikallisia yhteisöjä ja niiden valtaa siihen paikalliseen päätösrakenteeseen mikä on jäänyt jäljelle menneiltä ajoilta. Se että kunnat ovat valitettavan keskittyneitä ja byrokraattisia rakenteita ei kuitenkaan tarkoita että ne vastaisivat valtiota. Kuinka paikallisen yhteisön jäsenet voivat vaatia paikallisiin oloihin jos ei paikallisten instituutioiden kautta? Valtion, niin tasavallan kuin proletariaatin diktatuurin, käyttö on ollut tuhoisaa.

Kasvisruokapäivä vaikuttaa moniin ihmisiin muuttamalla kunnallisten palveluiden toimintaa, toisin sanoen siinä muutetaan instituution kautta yhteistä päätöstä, sen sijaan että jätettäisiin koko asia vain yksilöiden elämäntapavalinnaksi. Kyse on vallan käytöstä.  Vallan tulisi olla paikallisesti hallittua sen sijaan että se annettaisiin valtakunnalliselle tasolle, eli valtiolle.

Mitä muuta oli mahdollista tehdä kasvisten tarjoilun lisäksi kouluissa? Käyttäen kouluja esimerkkinä, olisi esimerkiksi mahdollista painostaa kunnanvaltuusto hankkimaan koulujen ruoka paikallisilta maatiloilta.  Maksamalla kiinteitä summia maatiloille ja paikallisille ruokaa käsitteleville osuuskunnille voisi vähentää ruuan kuljetusetäisyyksiä ja samalla tukea paikallisen alueen taloudellista ekosysteemiä ja todennäköisesti vähentää kustannuksia kunnalle.  Tästä voisi edetä siihen että tehtäisiin oikeasti tasa-arvoista yhteistyötä (kuntaliittojen sijaan) kuntien välillä, että tarjottaisiin esimerkiksi kodittomille, työttömille ja eläkeläisille edullista tai ilmaista ruokaa pääkaupunkiseudun alueella.

Kun puhutaan tämän kaltaisista reformeista, täytyy muistaa että yksistään ne ovat vain reformeja, tavallaan laastareita kapitalismin ja valtion avohaavassa.  Tämän takia kommunalistit kannattavat marxilaisuudesta lainattua käsitettä minimi ja maksimiohjelmista.  Kasvisruokapäivä olisi minimi, eli heti saavutettavissa oleva päämäärä, pääkaupunkiseudun alueen yhteistyö halvan ruuan tuottamisessa kaikille heikommassa asemassa oleville olisi väliaskel, kun taas kaiken paikallisen ruuantuotantokapasiteetin paikallinen hallinta ja käyttö täyttämään alueen kaikkien yksilöiden tarpeet ilman rahaa olisi maksimivaatimus.  Kyse on asteittaisesta valistusprosessista, jossa kukin askel on vain niin arvokas kuin mitä sen valistava potentiaali on seuraavan askeleen saavuttamiseksi ja lopulta koko valtiottoman vapaudenhenkisen kommunismin saavuttamiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s