Miksi kunnat eikä valtio?

Alustus Kapakkapolitiikkaa -tapahtumassa.

Miksi kunnat eikä valtio?
Jussi Haverinen

Historiallisesti viimeisen kahden vuosisadan aikana on kiinnitetty huomiota kahteen vaihtoehtoon nykyiselle järjestelmälle. Marxilaiset ja monet sosialistit kannattivat valtiota, proletariaatin diktatuuria ja työväen valtaa. Anarkistit kritisoivat tätä ja olivat sitä mieltä että pitää perustaa vaihtoehtoisia osuuskuntia ja ammattiliittoja ja koittaa poistaa kapitalismi ja valtio ihmisten niskasta ilman että he esittivät selkeää vaihtoehtoa niille.

Molemmat vaihtoehdot epäonnistuivat. Marxilaisuus on kuolinkoreissaan Neuvostoliiton ja Maolaisen Kiinan totalitaaristen hirveyksien takia. Anarkismi taas ei individualismistaan johtuen koskaan ollut johdonmukainen sosialistinen vaihtoehto.

Historiasta löytyy kuitenkin pitkälti unohdettu vaihtoehto, Kommuunien kommuuni. Merkittävin tapaus sen historiassa on kuuluisa Pariisin kommuuni 1871, jolloin Pariisilaiset nousivat aseisiin ja vaativat kunnanvaltuustonsa kautta, että Ranska organisoituisi uudelleen kuntien konfederaatioon. Kommuuni jäi kuitenkin vajaaksi armeijan murskatessa sen pian sen alkamisen jälkeen ja sen epäonnistuessa tehdä mitään merkittävämpiä taloudellisia pakkohaltuunottoja.

Mikä tekee kunnasta erillisen valtiosta? Eikö ne ole vain pienempiä ja valtion osasia? Valtiovalta keskitettynä, ammatillistettuna instituutiona pyrkii aina laajentamaan valtaansa ja siihen kuuluu myös kuntien sääntely ylhäältä päin. Mutta tämä ei tarkoita että kunnat syntyisivät valtiosta tai että ne lakkaisivat olemasta kun valtio lakkaa olemasta. Kunnilla on oma pitkä historiansa, missä on mukana myös historia kamppailuista paikallisen vallan puolesta keskitettyä valtaa vastaan.

Mietitään hetki valtion rakennetta. Kuningaskunnista poistettiin kuninkaat, aateliset ja niille annettiin edustuksellinen demokratia ja perustuslaki. Tämä vallan rajoitus on hyvä asia. Mutta itse valtion rakenne pysyy samana, tai se lakkaisi olemasta valtio, eli byrokratiakoneiston huipulla on joko kuningas tai kaksi kolmesataa valittua ammattipoliitikkoa, jotka päättävät julkisista asioista koko muun kansan puolesta ja pakottavat päätöksensä väkivallan monopolin kautta.

Kuntien historia puolestaan ulottuu esihistorialliselle ajalle. Niitä on hallinnoitu kyläneuvostoilla, poppamiehillä, antiikin Ateenassa ja muulloin suoralla demokratialla ja viime aikoina rakenteella joka muistuttaa pientä tasavaltaa. Kunnilla ei kuitenkaaan ole väkivallan monopolia ja niitä harkitessa täytyy muistaa niiden erillinen historia kansallisvaltioista. Se mikä on historiassa ollut joskus erillinen, voi olla erillinen myös tulevaisuudessa. Tämä on se kenttä mihin kommunalistit pyrkivät vaikuttamaan, tähän kiistaan paikallisen vallan perinteiden ja keskitetyn valtiovallan välillä.

Kunnallishallinto ja sen vallat on tämä perinne paikallisesta vallasta, se on se mitä meille on jäänyt jäljelle vuosisadoista tsaarien ja kuninkaiden tekemästä vallan keskittämisestä. Tämän takia kommunalistit pyrkivät ottamaan osaa siihen, ajamaan vastuullisia sosiaalisia ohjelmia siinä ja hajauttamaan sen institutionaalisesti rakenteeseen jossa naapurustoissa on asukasfoorumeita tai kansankokouksia, joilla on suora ja ylin päätöksentekovalta. Tämä potentiaali demokratialle, mikä on kunnissa on kenties tärkein syy keskittyä niihin. Kunnat on mahdollista hajauttaa institutionaalisesti, niin että niiden eri naapurustoissa on suoran demokratian instituutiot, joissa kaikki halukkaat asukkaat voivat ottaa osaa yhteisöään ja laajempaa yhteiskuntaa koskevien päätösten tekemiseen. Alut tälle voi nähdä eri asukasfoorumeissa, vaikka ne ovatkin pitkälti kapitalismiin sopeutuneita instituutioita eikä niillä ole todellista valtaa moraalisen vaikutuksen lisäksi. Tämä on kuitenkin poliittinen ongelma joka on selkeästi ratkaistavissa ja kommunalistit pyrkivät olemaan se poliittinen liike joka johtaa tuota muutosta suoraan demokratiaan.

Mutta eihän yksittäinen kylä tai naapurusto voi päättää itse asioista näin monimutkaisessa maailmassa? Kuntien väliset tasavertaiset liitot ovat osa tätä unohdettua historiaa mistä löytyy ratkaisu tähän. Näillä alueilla tunnetuin esimerkki on Hansaliitto. Hansaliitto oli keskiaikainen talousliitto vapaiden kuntien välillä. Kunnat jotka liittyivät siihen olivat usein jo saaneet statuksen itsenäisenä kuntana tai ne saivat sen liiton neuvotteluvoiman takia. Hansaliitto jakoi myös puolustuksen siihen osallistuneiden kuntien kesken, sen sijaan että se olisi nojannut paikallisiin aatelisiin. Muun muassa 1361 se soti Tanskaa vastaan kymmenen vuoden ajan ja voitti. Historialliset esimerkit ovat luonnollisesti rajoittuneita, enkä tarkoita että yksikään historiallinen tapaus johon viittaan olisi malli kommunalistiselle yhteiskunnalle. Joistakin niissä käytetyistä instituutioista ja arvoista voi kuitenkin ottaa oppia.

Se että pyrittäessä muuttamaan maailmaa, mietitään tarkkaan ne rakenteet ja instituutiot sekä systemaattiset vaikutukset mitä tehdään on äärimmäisen tärkeää. Neuvostoliitto keskitti taloudellisen vallan valtiovallalle, vahvistaen sitä entisestään. Seurauksena oli gulagien saaristo ja siperiaan karkoitukset. Se että emme toista tätä virhettä on äärimmäisen tärkeää, jos pyrkimyksemme on vapaus eikä totalitaarisyys. Vapauteen täytyy pyrkiä vapaudenhenkisin keinoin, tämä oli yksi anarkistien oivalluksista ja se pätee vielä tänäkin päivänä. Emme voi vaatia ’demokratiaa’ ja samalla keskittää valtaa kolmellesadalle keski-ikäiselle miehelle, valittaen vain siitä että ’jos ne olisi meidän naisia tai miehiä’.

Keskittyminen kuntiin avaa myös poliittisia vaihtoehtoja. Kunnat ovat joustavampia ja niillä on vielä suhteellisen paljon valtaa joka vaikuttaa ihmisten elämään. Tarkoitan tällä sairaaloita, kouluja, kirjastoja ja muuta julkista infrastruktuuria. Myös ongelmat kuten saastuminen, jos vaikka vantaan jokeen pulahtaisi uraanijätettä, koskettavat kaikkia yhteisön jäseniä tasapuolisesti ja ratkaisut niihin tehdään kampanjoimalla näissä yhteisöissä.

Tämä keskittyminen poikkiluokkaisiin aiheisiin on yksi merkittävimpiä eroavaisuuksia kommunalismin ja perinteisen sosialismin kuten marxilaisuuden välillä. Sosialismi piti työväenluokkaa hegemonisena vallankumouksellisena toimijana, ilman että se otti huomioon sitä että työläiset eivät välttämättä identifioidu työpaikkansa kautta, vaan pikemminkin vanhempina, naapureina, ja tietyn yhteisön tai kaupungin asukkaina. Teollinen työväenluokka on myös historiallisesti supistunut koossa, niin paljon että puheet proletaarien organisoimisesta alkavat kuullostaa jossain määrin samalta kuin puheet maaorjien organisoimisesta. Se että luokkakamppailut leivästä, työoloista ja ajoista eivät ole enää niin ratkaisevat tärkeitä kuin miltä ne varmasti vaikuttivat vielä jokunen vuosikymmen sitten ei tarkoita että kaikki yhteiskunnallinen kamppailu on vanhentunutta. Poikkiluokkaisella tarkoitetaan ongelmia mitkä koskettavat yhteisön jäseniä yli taloudellisten luokkien. Näistä kuuluisimpia aiheita on feminismi, ekologia ja muut yhteiskunnalliset hierarkiat kuten rasismi. Näitä ongelmia ei voi pelkistää pelkkään kamppailuun leivästä, vaan niihin kuuluu sosiaalisia statuseroja ja paremmuus-huonommuus asteikkoon laittamista sekä selkeitä käsky-tottelu suhteita. Hierarkia vaikuttaa näkymättömältä ongelmalta, koska ei ole tiettyä byrokraattia mikä valvoo sitä että naiset siivoavat huoneiston eikä miehet. Silti niitä uusinnetaan yhteiskunnallisessa kanssakäymisessä jatkuvasti.

Feministisistä ja antirasistisista liikkeistä voi kuitenkin ottaa oppia siitä miten hierarkioita vastaan voi kamppailla yhteiskunnallisesti.

Luonto yhteiskuntaekologisen teorian mukaan muodostaa mielenkiintoisen tapauksen, sillä yhteiskunnallisena teoriana yhteiskuntaekologia uskoo että luonnon näkemistä herruutettavana, raakamateriaaleina tai muuten alempana ei voida lopettaa ilman että lopetetaan ihmisten välinen hierarkia. Tämä on koska luonnon herruuttaminen on ilmaantunut historiassa vasta ihmisten keskinäisen hierarkian muodostuttua, joista on sitten johdettu ihmisten ulkopuolelle asetettu alempi statuksinen ’luonto’ . Eli jos pyrimme tasapainoiseen suhteeseen luonnon kanssa, meidän täytyy samalla pyrkiä tasapainoiseen suhteeseen ihmisten kanssa. Tämä tekee luontokysymyksestä yhteiskunnallisen kysymyksen, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Yhteiskuntaekologit ovatkin esittäneet että luonnon yksinkertaistuminen on se todellinen kasvuraja kapitalismille, ei niinkään marxilaisen teorian ehdottama voittoasteen lasku.

Kommunalistit eivät usko että valtiovalta ja kapitalismi lopettavat suosiolla jos he huomaavat että kansanliike vaatii aina suurempaa päätösvaltaa paikalliselle tasolle, vaan yhteenotto on väistämätön. Menneen vuosisadan vallankumoukset johtivat verisiin sisällissotiin pitkälti koska ne olivat vähemmistöjen vallankumouksia, niissä ei ajettu kansan tai kaikkien ihmisten etua vaan tietyn taloudellisen luokan, proletariaatin, etuja. Parempi malli kuin mitä vanhentuneisiin aseisiin perustuvat haaveet kivääreistä ja barrikaadeista ovat onkin Neuvostoliiton kaatuminen, mikä oli pitkälti veretön. Kommunalistit kannattavat kuitenkin aseistautunutta kansaa, hieman samaan tapaan kuin Sveitsissä armeijan aseet ovat kansalaisten käsissä.

Jos tämä kaikki vaikuttaa utopistiselta, se johtuu siitä että se on. Reaalipolitiikkaan ja valtiotaitoon sotkeutuminen johtaa periaatteiden ja suunnan menettämiseen, mistä sosiaalidemokraattien nykytila toimii loistavana esimerkkinä. Tämän takia kommunalistit ovat ylpeitä siitä että me kannatamme periaatteellista ja eettistä sosialismia. Luonnon tuhoutuminen johtaa lopulta tilanteeseen jossa ihmiskunnan selviytyminen on ristiriidassa kapitalismin kanssa, vaikka tämä tilanne voi olla vielä etäinen, siihen täytyy alkaa valmistautumaan nyt järjestäytymällä ja ajamalla poliittista ohjelmaa jossa on asteittaisia muutoksia jotka voidaan saavuttaa nyt. Toivottavasti tämä puhe sai jonkun vakuuttumaan siitä että kannattaa osallistua kunnallispolitiikkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s