Kansankokouksia ja konfederaatioita

Yksilön vapauksia rajoittava ja keskitetysti hallittu sosialismi, jossa valtio sanelee kaiken yhteiskunnallisen elämän suuntaviivat, esitetään usein ainoaksi vaihtoehdoksi nykyisen kaltaiselle edustuksellisen demokratian ja kapitalismin tai jonkinlaisen markkinatalouden yhdistelmälle. Valtiojohtoinen sosialismi on monien mielestä osoittautunut toimimattomaksi, joten muuta tehtävää kuin nykyisen yhteiskuntajärjestelmän hienosäätö ei ole näytä olevan. Historiallisia esimerkkejä erilaisista tavoista ihmisten yhteiselämän ja päätöksenteon järjestämiseksi löytyy kuitenkin useita, ja teoreettisissa pohdinnoissa näitä on kehitetty vielä pidemmälle kohti sitä, mikä olisi mahdollista saavuttaa. Yksi näistä teoreettisista näkemyksistä on kommunalismi, jossa erityisen mielenkiintoista sen ehdottamien poliittisten instituutioiden ja yhteiskunnallisen järjestyksen käytännönläheinen selkeys. Toisaalta juuri tämä piirre, samoin kuin pyrkimys luoda kaikkialla samankaltaisena toteutettava malli, voi muuttua haitalliseksi jäykkyydeksi, jos visiota ei olla valmiita muokkaamaan yhteiskunnallisen muutostyön edetessä ja uusien kokemusten valossa.

Suoraa demokratiaa

Kommunalistien mukaan kaiken poliittisen vallan tulisi olla paikallisilla kansankokouksilla. Todellinen demokratia toteutuu vain, jos ihmiset kokoontuvat avoimiin kansankokouksiin, joissa he kohtaavat toisensa kasvokkain ja luovat yhdessä yhteiskunnallisia toimintatapoja. Jokaisella yhteisön jäsenellä tulisi olla tasavertainen oikeus esittää asioita asuinalueensa kansankokouksen päätettäväksi ja ilmaista mielipiteensä käsiteltävistä asioista. Yksikään toimi ei ole demokraattisesti oikeutettu, jos se ei ole suoraan ihmisten itsensä – ei minkäänlaisten edustajien – ehdottama, keskustelema ja päättämä. Näiden toimien hallinnointi voidaan kuitenkin jättää valiokunnille tai muunlaisille työryhmille, jotka toteuttavat kansankokousten toimeksiannot läheisen julkisen tarkkailun alla. Valiokuntien ja työryhmien jäsenyyttä, samoin kuin muita työ- ja vastuutehtäviä, voitaisiin kierrättää säännöllisesti, jottei valta pääsisi huomaamatta keskittymään harvoille ”asiantuntijuuden” tai tiedon hallinnan varjolla. Kaikkien yhteisön jäsenten ei tietystikään tarvitsisi osallistua kaikkien asioiden käsittelyyn, mutta kaikilla on halutessaan oltava tasavertainen mahdollisuus osallistua itselleen tärkeiden asioiden käsittelyyn.

Kaupunkien hajauttaminen

Se, toteutuvatko kommunalistiset kansalaisdemokratian ihanteet ja voidaanko kuntia ja kaupunkeja hallita niiden kaikkien asukkaiden toimesta kansankokouksissa, riippuu pitkälti kuntien ja kaupunkien koosta. Nykyiset suurkaupungit pitäisikin loppujen lopuksi hajauttaa pienemmiksi kunniksi ja paikallisyhteisöiksi, mihin on myös vankkoja ekologisia perusteluja. Tämä kaupunkien fyysinen hajauttaminen tulee tietysti kestämään pitkään, mutta ne voitaisiin kuitenkin hajauttaa institutionaalisesti ennen sitä. Kansankokoukset voivat aluksi toimia verkostoina kortteli-, naapurusto- tai kaupunkitasolla.

Talouden kunnallistaminen

Yksityisomistukseen perustuvassa markkinataloudessa tai kapitalismissa kansankokousten (samoin kuin muiden poliittisten instituutioiden) mahdollisuudet toteuttaa haluamiaan toimenpiteitä ovat väistämättä rajattuja. Useimpien hankkeiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa, jota kunnan on hankittava itselleen joko verottamalla tai muilla keinoin. Näin politiikasta tulee veroprosenttien ja tulojen ja menojen laskemista, ja kuntalaisten yhteisten asioiden hallinnointi muistuttaa tavallisen kaupallisen liikeyrityksen toimintaa. Jos yhteisön alueella olevien voimavarojen käyttöä ohjaa ensisijaisesti yritysten tai ihmisten oman edun tavoittelu ja kaikkien keskinäinen kilpailu, saattavat yhteisesti tärkeiksi koetut asiat jäädä toteuttamatta, vaikka alueella periaatteessa olisikin tarpeeksi voimavaroja niiden toteuttamiseen. Kommunalistit ehdottavatkin, että talous kunnallistettaisiin ja kaikki yksityisessä omistuksessa olevat maat sekä tehtaat ynnä muut tuotantolaitokset siirtyisivät kuntalaisten yhteisomistukseen. Päätökset taloudellisen toiminnan linjauksista tehtäisiin kaikkien kuntalaisten kesken kansankokouksissa. Tämä merkitsisi talouden tuomista poliittisen päätöksenteon piiriin kokonaisuudessaan, eivätkä yksittäiset tehtaat tai maatilat olisi enää keskenään kilpailevia yksikköjä. Kansankokouksissa ihmiset eivät olisi vain oman ammattikuntansa edustajia, joilla on keskenään ristiriitaisia etuja, vaan toimisivat koko yhteisön hyväksi. Näin luotaisiin pohja puhtaasti eettiseen harkintaan perustuvalle taloudelle, jossa jokainen antaisi kykyjensä mukaan ja ottaisi tarpeidensa mukaan.

Konfederalismi

Kaikkea taloudellista toimintaa ja yhteistä päätöksentekoa ei kuitenkaan ole tarpeen – tai mahdollista – rajoittaa sellaisille alueille, joiden asukkaat pystyvät kokoontumaan yhteisiin kansankokouksiin. Demokraattiseksi ja vapaudenhenkiseksi kuntien liittoutumisen muodoksi kommunalistit esittävät konfederaatiota. Se on hallinnollisten neuvostojen verkosto, joiden jäsenet valitaan kasvotusten kansankokouksissa. Edustajat voidaan kutsua takaisin ja vaihtaa milloin tahansa, ja he ovat vastuussa heidät valinneille kokouksille. Kansankokoukset myös määrittävät tarkkaan edustajiensa toimivallan ja ohjeistavat heidän toimintansa. Edustajat ovat siis ennemminkin kansankokousten sanansaattajia kuin edustajia, jotka tekevät päätöksiä edustamiensa yhteisöjen puolesta. Päätäntävalta ja toimintalinjausten teko pysyy yksinomaan kansankokousten oikeutena. Vain asioiden hallinnointi ja koordinointi ovat konfederalististen neuvostojen vastuulla. Mikäli konfederaation jäseninä olevat yhteisöt eivät pääse suoraan yhteisymmärrykseen edustajiensa välityksellä, voidaan konfederaation alueella järjestää kansanäänestys, joka määrittää kuntien yhteisen toimintalinjauksen. Konfederaatiota luotaessa voitaisiin sen jäsenten kesken tehdä sopimus, joka toimisi ikään kuin konfederaation peruslakina ja joka määrittelisi jokaisen jäsenyhteisön oikeudet ja esimerkiksi sen, kuinka konfederaatiosta voi erota ja millaisista asioista voidaan päättää koko konfederaation laajuisissa kansanäänestyksissä. Tällainen sopimus toisaalta turvaisi yhteisöjen ja niissä asuvien yksilöiden oikeudet enemmistön mielivaltaa vastaan ja toisaalta mahdollistaisi toimenpiteisiin ryhtymisen, jos esimerkiksi yksi yhteisö levittäisi saasteita toisten alueelle. Samalla konfederalismi ehkäisisi paikallisyhteisöjen vajoamista sulkeutuneeseen nurkkakuntaisuuteen. Myös taloudellinen yhteistyö tulisi laajentaa koko konfederaation alueelle. Ihanteellisesti yhteisöt yhdistäisivät voimavaransa paikallisissa konfederalistisissa verkostoissa, jotka liittyisivät vielä laajempiin – lopulta jopa maailmanlaajuisiin – verkostoihin, joissa tuotanto ja tavaroiden jako suunniteltaisiin kunkin yhteisön tarpeiden ja tuotantomahdollisuuksien mukaan.

Kansankokoukset muutosvoimana

Keskeisimpiä keinoja kommunalismiin pyrkimisessä ovat paikallisten kansankokousten perustaminen, näiden vallan vahvistaminen ja virallistaminen sekä olemassa olevien kunnallisten elinten radikaali demokratisointi. Paikallisten kansankokousten tulisi myös luoda konfederalistisia verkostoja muiden yhteisöjen kanssa, jolloin liike laajenisi kansalliseksi ja jopa kansainväliseksi. Näin suorasti demokraattiset poliittiset instituutiot olisivat olemassa jo ennen vanhan yhteiskuntajärjestelmän hylkäämistä, eikä uusi suistuminen harvainvaltaan olisi todennäköistä vallankumoksen jälkeen. Lisäksi kansankokousten toiminta voisi saada aikaan paljon kaivattuja parannuksia ihmisten elinpiirissä jo silloin, kun poliittinen valta on vielä virallisesti valtiolla ja valtion alaisilla kunnallisilla päätöksentekoelimillä. Kommunalistien mukaan kansankokoukset ajautuisivat todennäköisesti vastakkainasetteluun valtion instituutioiden ja kapitalistisen talouden kanssa, sillä valta ei voi olla samanaikaisesti sekä valtiolla ja taloutta hallitsevilla suuryrityksillä että kansalla suorasti demokraattisissa instituutioissa. Näin syntyisi vallankumouksellinen jännite, jonka seurauksena kansankokoukset ottaisivat kaiken poliittisen päätäntävallan itselleen ja konfederaatioilleen. Kansankokousten perustamisen lisäksi kommunalistit suosivat osuuskuntia ja muita yhteistoimintaa opettavia vaihtoehtotalouden muotoja. Näihin pitäisi kuitenkin suhtautua lähinnä koulutuksellisina hankkeina, sillä kommunalistien mielestä niiden hengissä säilyminen ja kasvaminen kapitalismia haastaviksi voimiksi on sangen epätodennäköista. Ennemminkin vaihtoehtotalouden saarekkeet joutuvat hengissä säilyäkseen omaksumaan yhä enemmän tavallisten yritysten toimintatapoja ja mukautumaan vallitsevaan talousjärjestelmään sen ehdoilla. Todellinen kamppailu käydään poliittisesta vallasta, jonka avulla myös taloudellinen toiminta on otettava kansankokousten suoraan hallintaan.

Jyri Jaakkola

Luettavaa:

• Janet Biehl: Libertarian Municipalism:

• The Politics of Social Ecology. Black Rose Books 1998.

• Murray Bookchin: From Urbanization to Cities. Toward a New Politics of Citizenship. Cassell 1995.

• Murray Bookchin: Perspektiv för en nyvänster – essäer om direkt demokrati,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s